5.7.2007 Helsinki-Vantaa

Aamulla noustiin viiden kieppeillä ja kipastiin pikasella aamupalalla kuka missäkin välissä.

Mukulat puettiin puoli nukuksissa ja sitten lentokentälle shuttle bussilla. Lähtöselvitykseen sai jonottaa tovin, mutta viis laukkua ja lasten tuplarattaat saatiin ruumaan ilman lisämaksuja. Kaikki tosin oli ylipainoisia, mutta kohdalle sattui sopiva virkailija, eikä lisämaksuja mennyt. (Painavin karvan alle 32kg ja naapuri tiskillä nainen rutisi jo vähemmistä painoista.)

Lento Frankfurtiin meni kivuttomasti ja muksut eivät kovin pitkästyny. Bussilla mentiin koneesta lentoasemalle ja oppi sen, että intialaiset ei ainakaan ole kovin jonotuksesta kiinnostuneita ihmisiä. Lentoasema ei kovin kaksinen ollut. Penkkejä aika hintsusti ja lapsiperheelle ruuan lämmitykseenkään ei löytynyt, kuin yksi savuinen pubi. Alemmassa kerroksessa olis kai ollut joku ravintola, mutta sieltä palatessa olis ollu taas turvatarkastukset ja passintarkastukset yms. Niitä ei kiinnostanu ottaa uusiksi, kun Helsingissä jo sai purkaa ja pakata laukut kertaalleen.

Frankfurtista lentokoneena olikin sitten astetta reilumman kokoinen jetti ja tummahkoa ihmistä oli turistiluokka aika täynnä. Koneen etuosasta ohi kävellessä kaiholla katseltiin Business luokan luksuspenkkejä. Lennon aikana muksut ehtivät tympääntyä otteeseen jos toiseenki, mutta pääpiirteissään aika kivuttomasti meni pitkä siirtymä. Lentoemon muuten saa säikähtämään, kun sanoo että "Please give me some ice and paper, my son is bleeding.") ...eli Veikka yllättäen touhusi pitkin penkkejä ja putosi päälleen lattialle, suoraan edessä olevan penkin jalkaan... Päähän vekki ja tilanne sen mukainen. Ilman suurempia kohelluksia siitäkin selvittiin.

Bangaloren lentokenttää kaarreltiin tovi, ennenkuin päästiin laskeutumaan. Sama mistä ikkunasta katsoi ja mihin suuntaan, niin valoja näkyi kauas. Lentokoneesta ulos tullessa huomasin, että takki oli aika turha ottaa käsimatkatavaroihin. Lämmin kostea ilma puski aika vahvasti niskaan, mitä pidemmälle pukea käveli terminaalia kohti.

Terminaalissa olikin sitten passintarkastuksen jälkeen punatakkista avuliasta poikaa jonoksi asti. Halkomakirvestä pienemmällä niistä ei muuten pääse eroon ja sattuneesta syystä ei ollut juuri sellaista käsillä. Kärryjä tuli joka suunnasta ja laukkujen ulkonäköä kyseltiin. Ite ei pystynyt paljon vaikuttaan siihen, että mihin omat laukut on matkalla. Vihdoin kaikki laukut ja kärryt oli kasassa ja matkaan kohti tullia. Noin seittemän ukkoa peesaa ja kaks pukkaa kärryjä. Kaikki on käsi ojossa tippiä kyselemässä. Sanoin, ettei mulla ole ko kolikoita ja ne ei tuntunu aluksi kelpaavan. Seteleitä olis pitäny saaha... no varmaan annan vitosta palvelusta, jota en oo pyytäny. Ilmottelin, että asia selvä, jos ei kolikot kelpaa ja läksin kärröjen kans etiäppäin... kyllä sieltä perästä kuulu, että alko kolikotki kelpaamaan, mutta eipä ne tullin läpi perässä päässy.

Lentoasemalta ulos tullessa alko hamottuun populan määrä. Ihmistä oli rivissä kylttien kans reilusti ja löyty sieltä pari Wipron kuskia onneksi. Ooteltiin autot ja hypättiin Intian ihmeelliseen liikenteeseen. Olihan sitä kulkinetta jos jonkin näkoistä, ja pienten epäselvyyksien jälkeen hotelli löytyi noin kahen aikoihin yöllä paikallista aikaa. Ulkopuolelle ihan siistin näköinen rakennus. Respassa hommat ei yllättäen menny niinkuin piti, mutta huoneet löytyi ja ensi reaktio oli että "jaaa-a tämmönen." Isot parisängyt löytyi, mutta lisäpeti on kuulemma tuntematon käsite. Hieman arvelutti ensin avojaloin suihkuun meno jne. Loppupeleissä ihan siisti hotelli.

6.7.
Aamulla nukuttiin melkein kymppiin asti ja aamupala tieten oli ollu ja menny. Huoneeseen alkoi tulla puheluita ja Nina sai reenata englannin käyttöä. Pomot soitteli, että he tulee hakemaan ja lähetään kattoon Ninan työpaikkaa jne. Saatiin selvitettyä heille, että pikkasen alkas tarviin jo evästä, kun lentokoneen eväillä ollaan vielä liikkeellä. Työpaikan ostoskeskuksesta löytyi ravintoloita ja nälkäset sai murkinaa. Mukulat ei yllätäen ollu kovin innostuneita täkäläisestä ruuasta. Riisi kuiten teki kauppansa ja pahimmat huudot väheni. Paikalliset näytti olevan hyvinkin kiinnostuneita Inkasta ja Veikasta.

Sen jälkeen käytiin tutustumassa Ninan työpisteeseen ja pomo hommas meille auton. Palattiin takas hotellille ja Veikka sammui vihdoin päikkäreille. Nina kävi Heidin ja Inkan kans sillä välin kaupungilla maisemakierroksella ja ostelemassa jotain. Seuraavaksi päästiin testaamaan hotellin päivällinen ja tulos lasten osalta sama. Riisiä ja jäätelöä kuiten meni. Huoneeseen palatessa lapset löysivät sisiliskon. Olipa vikkelä kaveri, mutta saatiin pyydystettyä ja palautettiin respaan.


Illalla testailtiin weppikamerayhteyksiä kotisuomeen ja jotenkuten tuntui tomivan. Inkaa ja Veikkaa ei yllättäen meinanu saada nukkumaan millään, mutta lopulta porukka simahti.

7.7. Oltiin sovittu, että kuski tulee hakeen aamulla ja lähetään katteleen jotain kaupungille. No... firman miehiä soitteli taas suunnasta jos toisesta, ja aika moni tuntu tietävän jo edellisenä päivänä hommatun liittymän numeron. Kello 11:00 oli treffit, että lähetään asuntoa kattoon. Ketään ei näkyny tai kuulunu. Ilmoteltiin, että me tästä sitte mennään ja käytiin Inkan bongaamassa Pizza HUTissa syömässä. Pitsat oli pieniä, mutta ähky tuli kaikille. Takas palatessa uusi yritys asuntomiehen kans ja tällä kertaa onnisti. Käytiin kattoon ihan uutta asuntoa, joka oliki oikein hyvä, mutta koko alueen ympäristö oli vielä rakennuskeskissä. Lasten leikkipaikallakin oli vasta kivikko. Täytynee hieman katella vielä muita vaihtoehtoja.

Hotellilla käynnin jälkeen sovittiin, että lähetään käymään ostoskeskuksessa, jonka naiset oli bongannu eilen. Lähettiin sinne, mutta kuski halusiki viä meät johonki muualle. Löydettiin sitten itsemme toiselta ostoskeskukselta, jossa oli joku iso Shivan patsas. Leluosastolta ei meinannu saada lapsia millään pois ja nälkäkiukkuakin alkoi puskemaan. Kuski löyty ja päästiin matkaan ruokapaikkaa kohti. Löyty hienon oloinen ravintola ja listalta löyty pihvi + pottuja... arvatkaa mitä tilasin. ;) Penskat veti lautasellisen ranskanpottuja ja nuorimmaisella suolisto toimi välittömästi. Sitte pyykättiin porukalla vessassa pikkumiestä ja vaiheltiin paremman hajuista shortsia jalkaan. Hypättiin autoon ja ilmotettiin, että siihen ostoskeskukseen pitäs päästä. No aikamme ajeltiin ja löyty joku valtavan kokonen parlamenttitalo... siitä piti pari kuvaa ottaa, että päästiin jatkamaan matkaa. Pimeää oli ja ruuhkaliikenteeseenkin pääsi tutustumaan. Seuraavaksi stoppi oli jossain mattokauppiaalla... sana ei toiminu, ettei nyt kiinnosta, vaan sisään piti mennä. Sieltä olis kyllä irronnu komeaa norsua ja mattoa, mutta ei mahu tähän hotellihuoneeseen enää yhtään ylimäärästä romua. Taas autoon ja nokka kohti hotellia, kun muksut alko oleen sammumispisteessä. Aamulla pitäs lähteä taas kuulemma johonkin... saa nähä mihin se kuski tällä kertaa vie.


8.7
Aamupalan jälkeen lähettiin ajelemaan tällä kertaa hieman isommalla autolla, että sopivat lastenrattaatkin mukaan. Suuntana oli Mysore ja matkaa kertyikin toista sataa kilsaa ja yli pari tuntia meni. Perillä löyty joku Tipun palatsi, jota piti käydä katsomassa. Loogisesti hinnat olivat paikalliselta 5 rupea ja meiltä 100 per läsä. Aurinko paisto hetken ja aika lämmin oli pohjosen asukilla farkut jalassa. Veikkaa ja Inkaa taas kuvattiin enemmän varmaan kuin ite nähtävyyttä.


Nälän iskiessä kuski vei meät johonki turhan hienon näköseen hotelliin syömään. No penskat piti huolen, että ainakaan rauhassa ei saatu syä... tuskin sai muutkaan. No samapa tuo... ei ne kieltäny tulemasta takas. Syönnin jälkeen kun pääsi pihalle, niin sisäänheittäjiä riitti sen verran vahvasti, ettei taaskaan pystyny välttämään kaupassa käyntiä. Suuremmin ei kyllä puunorsut ja taulut tai silkkipaidat kiinnostanu, mutta tulipa käytyä. Seuraavaksi Käytiin jonku tajuttoman ison palatsin pihalla, mutta se oli onneksi vielä kiini.

Sitten löytyi eläintarha, joka herätti huomattavasti enemmän kiinnostusta valkoihosissa, kuin edelliset kohteet. Kaupustelijoista kun vihdoin pääsi irti ja aitojen sisäpuolelle, niin ensimmäisenä bongattiin kirahvit. Komean näkösiä eläimiä! Löyty sieltä myös lintuja, apinoita, karhuja, norsuja, tiikereitä jne... varsin antoisa keikka. Pikkasen ripsasi vettäkin, mutta ei niin paljoa, että olis ees kastuttu. Eläintarhan keikalla vaikutti, että paikallisilla kiinnosti huomattavasti enemmän valkoihoiset lapset, kuin yksikään eläin. Meät jos olis pannu johonki karsinaan, niin lipun hinnan olis saanu triplata. Kaikki haluaa tunkea hiplaamaan Veikkaa ja ottamaan kuvia itestään meidän tai mukuloiden kans.

Eläintahan jälkeen kuskilla olisi taas ollu monia visioita, missä olis pitäny käydä ja edellisen palatsin pihallaki käytiin vielä tyrkyllä kielloista huolimatta. Loppupeleissä uskoi, kun sanottiin, että nyt suoraan hotellille eikä mihinkään muualle. Taas tutustuttiin pari tiimaa vähintään paikalliseen liikennekulttuuriin, ja ei tule ainakaan aika pitkäksi, jos sitä käyttäytymistä alkaa seuraamaan. Nokosetkin tosin uskaltaa ottaa välillä. Uteliaana heitin GPS:n laukkuun, vaikka siihen ei paikallisia karttoja löydykkään. Päivän saldo oli: 327km, Aika liikkeellä 7t46min, Aika pysähdyksissä 4t17min. Aamulla olis sitten eka työpäivä ja työmatka kuskin mukaan kestää about 1,5 tuntia... saapas nähdä.

9.7
Tänään oli sitten eka työpäivä. Puoli kasin aikoihin hyppäsin autoon ja työpaikalla oltiin rapian tunnin päästä. Ruuhka ei ollu kovin paha. Toimitilat oli ihan hienon näköset ja parin palaverin jälkeen alko hahmottuun työkuviotkin.

Iltapäivästä pääsin karkaamaan takas hotellille ja koitettiin ettiä asuntoa niin per##leesti, mutta ei löydy ei. Alkaa mennä hermo melko huonoon kuntoon meidän perheellä tässä muutaman neliön sisällä asumisessa. Hotellin pihalla on onneksi pyörätuoliluiska, jossa lapset voi laskea pikkuautoila mäkeä kilpaa. Toivottavasti jaksavat sitä leikkiä vielä jonku aikaa, kun hotellin aitojen ulkopuolella on pelkkää rakennustyömaata... tai tarkemmin ajatellen, kyllä tämä kaupunki on rakennus- ja tietyömaa. Aivan sama mihin menet tai mihin katot, niin joka puolella rakennetaan jotain tai korjataan tietä tms.

Ai niin... ajettiin mutka Leela palatsissa, kun meni totaalisesti hermot asuntohommissa. Hieno oli palatsi ja puutarha ja sieltä vihdoin löyty kirjakauppa, josta löyty hyvä kartta Bangaloresta. Veikalla tais olla kuumetta... mistähän lie seki...

Huomenna jatkuu työt ja asunnon mettästys...

10.7
Aamuajelu tällä kertaa 45 min töihin ja perille päästyä pomo sano, että hän olis soitellu, jos ois ollu numero, ettei tarvi tulla, ennenku asunto löytyy... Kylläpä helppas ...sitte se alko soitteleen asuntoja meille puhelin kuumana. Buukkas pari kämppää ja lähin takas hotellia kohti.

Kämpilä tutkittiin, että Veikkaa on viisaampi lähteä käyttään lääkärissä, kun on kuume edelleen ja yöllä oksentelikin. Hotellin lääkäri ei ollu paikalla, mutta suositteli jotain toista ja varas meille ajan valmiiksi. Aikansa kun taksikuski soitteli ohjeita, niin löydettiin perille. Sairaalahan oli sangen perinteikäs kokonaisuus, jos näin nätisti sanoo. Suoraan päästiin lääkärille ja lääkkeitä määräsi. "Polikäynti" maksoi about 12e ja burana/panadol mikstuura + antibioottikuuri makso yhteensä 50 senttiä. Antibioottikuuria ei nyt ihan kuiten vielä alotettu, kun kuume tuntu laskevan ja poika näyttää paremmalta.

Käytiin sitte katteleen parit asuntovaihtoehot, joista toinen oli vielä aivan remontissa ja toisen ympäristö oli pelkkää slummiasutusta. Loppupeleissä alko loppuun mielenkiinto asunnon kattelusta ja tingattiin ensimmäisestä kämpästä hinta kohilleen. Huomena pitäs kirjotella vuokrasopimus ja lähteä ostaan kaikki huonekalut...

11.7
Etittiin huonekaluja ja saatiin parit tarjoukset. Sitte soiteltiin, että voitas allekirjottaa sopimus. No se ei sitte niin yksinkertasta ollukkaan... erinäisten asioitten takia jää sitte se kämppä vuokraamatta. Mulla päivä meni melko pitkälle hukkaan vatuloiessa puhelimessa ja sähköpostin ääressä. Nina+muut kävi ostaan jotain kippoja ja kyseleen huonekalujen jne hintoja. Ilta soiteltiin ja mailailtiin jo uuden asunnon perään. Parista saatiin sovittua tapaamiset. Ja joku Mr.X soitti ja aiko tulla aamulla samaseen paikkaan jonku takia, josta en saanu mitään selvää puhelimessa.


12.7
Aamusta mentiin kattoon ekaa kämppää... oli ihan kohtuullinen. Sitte pari puhelua ja löyty tää Mr.X, joka oliki kuulemma sopinu samasesta talosta meile pari kolme asuntoa, että päästään kattoon. No kierreltiin pari asuntoa ja naiset lähti muksujen kans takas hotellille. Jatkoin asuntojen kattelua ja käytiin naapuritalossaki katteleen. Osa oli täysin kesken ja osa oli melkein asuttavassa kunnossa. Liesituuletin ja hella ei muuten kuulu sitten vaki keittiöön. Välilä oli yks oma sopimani asunnon kattominen ja se vaikutti kyllä parhaimmalta kunnon ja näkymien kannalta. Alko jo pikkuhiljaa heikottaan ja onneksi loppu kämpät mitä kattoa. Aamusta about neljään asti tuli tallattua.

Hotellilla taas selviteltiin huonekalujuttuja, että kannattaako vuokrata vai ostaa vai mitä tehä. Siinähän jälleen arpoessa meni hermot ja lähettiin, että käydään kaupassa hakeen jotain syötävää ja kattoon ehkä jostain huonekaluja. No niin just... kuski sai taas perinteisen idean, että hällä on tuossa kaverilla kauppa lähellä, että sieltä saa kaikkea. Tietenki edellisestä viisastuneena varmistin, että mitä sieltä saa ja kaukanako on. No eihän sinne ollu ko 6 kilsaa ja kaikkea saa. ...ajeltiin varmaan taas se kolme varttia ja taas oltiin perkele kattomassa puunorsuja ja hienoja mattoja. Pennut huusi jo nälkää aika vahvasti, mutta ei sitä kuskia saanu tajuamaan, että millasta ruokaa pitäs hommata. No sanoin, että jos näkyy banaaneja, niin pysäytä. Tai kauppa, josta saa vettä. Ei se käsittäny kai kummastakaan mitään. Onneksi bongasin jostain kärryn nurkalta banskuja ja sai hieman pentuja hiljemmalle. Ainaki pari tiimaa meni aivan hukkaan taas joittenki pirun norsujen takia. **ttu aivanko ei olis muuta hommaa ko jotain tuliaisia ettiä tässä vaiheessa.
Illala piti tavata tämä paras vaihtoehto vuokranantajista, mutta se oliki palaverissa eikä päässy. Sovittiin uus huomiseksi... saa nähä miten käy. On meillä toisaalla joku muuki palaveri, mutta ei oikein tietoa, että mistä asiasta. Englanti intian murteella puhelimessa on muuten aika vaikea ymmärrettävä. Ja jossain vaiheessa sitä aina luovuttaa kyselemisen, että "kut juu ripiit tät pliis"... helpommalla pääsee ko vastailee vaan "jees jees".

Ekat riksa-ajelutki kävin, kun hain Heidille lääkkeitä. Ite kirjoteltulla paperilla sai haettua pillerit yms. lääkäri vaan kerto puhelimessa, että mitä pitää hakea ja kuinka paljon milloinki antaa. Pitäsköhän alkaa sittekki lääkäriksi, kun noin näppärästi onnistuu jo reseptin kirjotus...

13.7
Alkaa pukkaamaan mahaoireita koko jengille. Inka on onneksi vielä säilyny taudilta. Ruoka taitanee olla sellasta, mitä ei ole valkoihosen roppa tottunu sulattaan. Piipahettiin työpaikalla pikamiitingissä ja samalla käytiin hakeen lekurilta taas lisää pillereitä. Jatkorokotuksetkin sovittiin mukuloille, kun Suomessa ei ehitty kaikkia antaan. Iltapäivällä palaveerattiin mahdollisen tulevan vuokraisännän kans ja pomo tuli mukaan varmistamaan, että vuokrasopimus on asiallinen. Luultavasti sitä päästiin sopimukseen ja sunnuntaina olis sitten allekirjotus ja muutto. Hieman kyllä edelleen epäilyttää, että miten lie käy, kun itse muuton hetki tulee... Tänään taksikuski ei vieny kertaakaan norsukauppaan. Tästä on hyvä jatkaa huomiseen.





14.7
Käytiin Big Bazaar kaupassa katteleen kaikkea mahollista, mitä tarttis asuntoon. No muutama tyyny jne tarttu kyytiin. Iltapäivällä tuli vuokraisännän pojan vaimo messiin ja näytti kauppoja. Ensin mentiin Modern World kauppaan, josta tarttuikin mukaan jääkaapi, pesukone, mikro, vedenkeitin, leivänpaahdin ja kaasuhella. Kyseisestä kaupasta meidät neuvottiin kuulemma tosi hyvään huonekalukauppaan, joka olikin aivan turha reissu. Ei sielä juuri mitään ollu.

Hetken päästä löydettiin itsemme keskustan pikkukaduilta ihmistungoksesta. Oli pohjosen pojalla kikkailemista, että pysy perässä, kun naiset veti edellä käsi kädessä. Joitain lelukauppoja löysivät ja verhotkin tarttuivat mukaan. Vielä yksi huonekalukauppa, jossa olisikin ollut hyvät sängyt, mutta toimitusaika oli 21 päivää, joten jäi sitten sinne ne pedit. Tämä meitä auttamassa ollut nainen näytti meille vielä jonku LifeSpace nimisen kaupan, jossa sitten käymme huomenna.


15.7

Tiuku kilahti 11:00 ja oltiin uudella asunnolla. Vuokraisäntä oli nuorentunu silmissä 30v... eli näköjään asunnon omistiki edellisen ukon poika, joka oli sitten virallisesti sitä meille luovuttamassa vaimonsa kanssa. Tarkasti käytiin läpi, että mikä toimii mitenkin ja mistä saa apua mihinkin asiaan. Naapurissa asuu joku turbaanipää... oli ihan mukavan oloinen ja avulias heppu. Vaimokin hällä oli... en tosin aivan saanut selvää, että oliko niitä kaks vaiko perinteisesti yks. Meidän "rapun" turvamies ja mahdollinen tuleva sisäkkö tuntu ymmärtävän yhtä paljon englannin kielestä kuin meikäläinen pitsin nypläyksestä. Turvamieheltä kuiten apua saa yleensä moneen asiaan... no kiva... kuka opettas pikakurssin hindiä?? Ai niin... hississä istuu poika, jolta saa uuden vesisäiliön huoneeseen, kun pyytää. VIHDOIN siis avaimet saatiin kouraan! NY ON JOULU! ...rituaalien jälkeen taas pikasyönti ostarilla ja penskat hotellille. Huonekaluja + kaikkea muuta mahollista mettästään. Kuskista ei ollu taaskaan varmuutta, että mitä se puhu, tai ymmärsikö puoliakaan, mutta niin sitä löyty oikea kauppa. Ostettiin pöytä, sohvasetti ja lasten sängyt, mutta meille sänkyjä ei vieläkään löytyny. Kaikilla on toimitusaika vaikka kuinka pitkä. Ilmeisesti ne lähtee kaataan puita, kun joku tilaa sängyn. Patjat ostettiin toisesta liikkeestä mukuloille. Olipa seki suoritus, jolla apupojat ja kuski köytti ne katolle kiini. Ei ollu narua tai liinoja, mutta pysy kyytissä perille asti. Työkaverille piipahettiin pikasesti kattomassa yhtä asuntoa ja hivautettiin takas hotellille. Lastattiin autoon lisää viikon aikana ostettuja romuja ja palattiin asunnolle vielä touhuileen. Sänkyjen puutteessa palattiin vielä hotellille, mutta toiveissa olis jopa huomenna siirtää loputki kamat uuteen kotiin.

16.7
Aamulla asunnolle, kun oli ilmotettu, että kaasu tullaan kytkemään klo 9:00. No joo... kylläpä tuon tiesi. Jotain ennen puolta päivää lähin vuokraamaan sänkyjä, kun ketään ei näkyny eikä kuulunu lupauksista huolimatta. Vuokrattua en saanu, mutta eksyin johonki pikkukauppaan ja löyty sängyt. Epämääräsiä puheluita tuli ja meni.. joka neljännestä sai ehkä jotain selvää. Koitin nimittäin hoitaa samalla puhelin/nettiliittymää, kaapeli TV liittymää ja sitä pirun kaasun kytkijää. Jokainen lupas tulla puoli kaheksi, kolmeksi tai puoli neljäksi. Joku jopa "in 20 minutes" ...aivan varmasti joo.

No aikani taas oottelin ja nettiliittymä ukko tuli. Eeeei onnistu... oli about ekat sanat. Mulla pitäs olla Intian passi, ajokortti tai joku intian muu henkilöllisyystodistus. No onneksi vuokraisäntä otti sen nimiinsä. Tuli muuten haitekki liittymä... kaikki 512kpbpbpspsp. On onhan tuo 16-osa siitä, joka kotona oli. Ja hinta ekuissa yli 30.. huh. TV äijä kävi illalla, mutta ei voi kytkeä liittymää kun meillä ei ollu vielä telkkaria!? Välissä kävi joku demoassa vedenpuhistinta ja mittomassa vedenlaatua. Sänkyukkojaki vihdoin lappo pirttiin ja alkovat rakentaa sänkyjä... mieko luulin, että ne oli vamiit ...toista tuntia ryskäsivät höylien, sahojen, vasaroiden yms kanssa. Siinä välissä jotku siivojan näköset muka siivoski... paskat ne mitään muuta osannu tehä ko kerjätä rahaa. Ite luutusin ko äijät lähti. Ai niin kävi siinä jossain välissä tämä pirun kaasun kytkijäkin ja saatiin tulet lieteen. Meinattiinpa saada hieman muuallekki...

Kerranki sai vipinää kinttuihin Intian poikiin, kun hilpasin alas pojille kertoon, että kaasua muuten tuntus vuotavan. Eipä tarttenu enää oottaa yheksää tuntia, että kaasu-ukko tulee. Minuutissa tuli kolme. Kerkes "asentajan" lähöstä parvekkeen puolella about 20-30min vuotaa, ennenku kuulin keittiössä ylimääräsen suhinan. Olis saattanu yläkerrassa perskarvat kärähtää, jos olis ollu ukko tupakilla. ...Ai niin... heppu sulki venttiilistä meän asunnon kaasut ja sytytti sanomalehteä siivun... näytti sillä pitkin putkea, että "kato ei vuoda enää" ...turvallisuus kohillaan.

Ny pitäs sittä laittaa nukkuun eka yö uudessa kämpässä. Lentokoneita muuten tuntuu menevän tosta vierestä näin iltasella aika taajaan ja tiuku on 0:03... öitä.


17.7
Töissä tuli heilahettua jälleen. Kulkukortteja yms järjesteltiin ja työpaikkaruokalassa eka aivan asiallinen eväs hintaan 43rupea (about 80 senttiä). Töistä sain mukaan myös paperin, jossa lukee missä asun. Täällä nääs vaaditaan varmaan 7 dokumenttia, että olet ees olemassa, ennenku saa esim kännykkäliittymän. Kotia tullessa kävin ostamassa telkkarin... tuli viimesen pääle haitekki, kun pääsi yksin ostoksille. ;) Vannotin myyjän aika vahvoin sanoin, että töllö on oltava kämpillä ennen kuutta, kun sitä ei saanu mukaankaan. Kuulemma 200% varma että tulee viimeistään 5:30pm. Tuli joo, jos ootetaan huomista puolkuutta. Vähän ennen seittemää ne toi sen, mutta myöhästä enää, kun telkkarikaapelimies lähtee töistä kuudelta. Olipa sitte muuta tekemistä illalla, mutta niistä myöhemmin. Kehtasivat tippiä töllön kantajat kerjätä, mutta ei niitä ennen saanu ulos perkele ennenko niile löin 20 kouraan. Kaasumies oli päivälä käyny vuodot korjaamassa ja vihdoin pelas hella. Toinen kaasumies kävi sitte rahastamassa illemmalla. Pesukonekauppiaankätyri kävi kirjottelemassa kodinkoneiden takuulaput ja olis kytkeny pesukoneen, mutta eihän täälä ollu hanaa seinässä mihin kytkeä. Eli taas homma, mikä siirtyy huomiselle, ja sen tietää miten siinä käy. Putkijunkkaria mettästetään aamu-ysistä iltaan ja ko se vähän ennen nukkumaan menoa saa hanan sitte kytkettyä, niin me herätään puolilta öin siihen, että sänky kelluu parveketta kohti. Mukulat sai Ninan työpaikala rokotukset ja ny pärjätään näillä piikityksillä joulun tienoille asti. Ai niin niitä iltapuhteita... tuli tuossa pestyä ja luututtua lasten huoneen kaapit, kun ei noita sisäköitä jaksa oikein. Ja vessaan mennessä hokasin, että ei tarvinu yksin olla... kävin varustautuun farkuilla, kengillä, takilla sekä luudalla ja takas vessaan. Hiiri oli jostain keksiny, että vois majottua meän hyysikkään. Erehty perkele. Kovasti se koitti hyppiä pitkin seiniä ja välillä koitti pöntön päältä hypätä minua kohti, mutta pesis tyyliin muutti suuntaa. Poukkoili se minuki jalkoja vasten, niin tuli sitä vissiin itekki hypittyä seinile välilä. Loppupeleissä se ei sitte kuitenkaan päässy hengestään, ko majottu roskakoriin Veikan pommivaipan suojiin. Kantelin sen sitte alakertaan turvamiehen iloksi, jossa se sai uuden kodin isosta tynnyristä. Jyrsijäntorjuntatoimien jälkeen sitte tuli pestyä koko vessa... no ei ihan koko.. kattoa en jaksanu alkaa, kun ne on semmosia ihme pikku levyjä, että ko aivastaa kattoa kohti, niin puoli kattoa lentää lattialle. Jaa... lentokoneita tuntuu taas menevän aika taajaan... aika laittaa nukkuun.

18.7
Taas oottelin putkimiehiä jne aamupäivän... loppupeleissä ne kävi joskus iltapäivällä ja antovat listan mitä osia pitää ostaa. Eli taas siirtyy vaatteiden pesu. No ei harmittanu niin paljoa, kun tuli hissipoika sanomaan, että alhaalla ois huonekaluja. Sohvasetti, ruokapöytä ja muksujen sänky tuli. Taas oli neljä ukkoa hyörimässä ja pyörimässä huonekaluja kasaten. Ja Mr TV mies... aikojemme legenda... soitin sille edellisenä iltana ja tänään kolme kertaa, että tulis tuon pirun kaapelin kytkeen. "In ten minutes söör" aina tuli vastaus... viimein palo hiat, ja lähin hissipoikaa haastatteleen, kun se tuntuu olevan tontin selväpäisin kaveri ja ikääkin sillä lienee jo vähän toisella kymmenellä. Sain sen soittaan TV ukolle ja taas oli vastaus "in ten minutes" ...just. No tuli sieltä sitte toinen TV ukko vihdoin alta tunnin. Eli saatiin kuvakin ruutuun... JEE!

Ninaki karkas töistä, että päästiin hoitmaan virallisia paperihommia. Intiassa pitää rekisteröityä 14 päivän sisällä, kun tulee maahan yli 180 päivän ajaksi... löyty toimisto ja hirvee lista saatiin, että mitä kaikkea dokumentteja pitää toimittaa. Shoppailtiin taas BigBazaarissa aika lasti kaikkea mahollista ja paikalliset vahtas meitä, kuin lehmä uutta kesänavettaa, kun valkoihoset roudas ihme krääsää. Kohokohta oli kuiten, että löyty Nestlen maitoa, joka maistu kohtuu juotavalle. Veikan ilme oli näkemisen arvonen, kun maitopoika sai pariin viikkoon ekan kerran jua maitoa.

Illasta käytiin Heidin kans tuossa Maratahallin (kaupunginosa) keskustassa shoppailemassa. Tai siis Heidi lähti shoppaileen ja mie käveleen seuraksi. Just... olikohan kolmannen kaupan jälkeen Heidillä pussissa shortsit ja mulla kuiteissa oli neljät housut ja yhet kengät... No kun halvalla saa, niin pakkohan se on ostaa... En muista koska on tullu "työhousuja" ostettua neljät about 50 ekulla. Ja kolmesta pöksyistä lyhennetään vielä lahkeet samaan rahaan. Ostin muuten reissun ekat kaljat paikallisesta alkosta. Kaks KingFisheriä toinen tuli näköjään tumma ja toinen vaalee, mutta hyvältä maistu ainaki tumma uudella sohvalla uutta töllöä kattoen.


19.7
Töissä aamusta paperieita mettästämässä. Pomo oli koulutuksessa, mutta sain jotenki kierreltyä ja kaarreltua toimistoita, että sain parit paperit allekirjotettuna. Tapasin "ison pomon", joka oli tosi mukava ja puheestakin sai oikeasti selvää. Järkkäs mulle palaverin toisessa paikkaa henkilöstöpuolen ihmisten kans, että saisin loput paperit, mutta mutta. Kun ne pitää olla printattuna 20 ruven arvoselle paperille, jota myydään ainoastaan pankissa. Ja sitäki ilmeisesti vain, kun kuun vetovoima on oikea ja jupiterin kiertorata on vaakasuorassa. Ei pysty ymmärtään, että miten jollain virallisella paperilla on myyntipäivät. Tänään ei yllättäen ollu paperin myyntipäivä. Eli huomena aamusta pankkiin kokeileen, josko sais arkin tai pari ostettua, vai meneekö ensi kesälle. Lämminvesivaraaja on vuotanu kuin seula... kävi joku ukko jostain pyörähtämässä ja aiko tuoda huomenna uuden... jepjep. Putkimiehet yllätti sillävälin, kun Ninan kans käytiin kaupoissa. Aikovat tulla seiskalta, mutta kun tultiin kaupasta, niin täälä oli jo putkihommat tehty ja pesukone kytketty... outoa. Vieläköhän se eilinen kalja on päässä, vai onko toi totta. Pihalla on aivan järjetön ukkonen ja salamoi aika mallikkaasti. Siistiä


20.7
Paperinmetsästyspäivä. Kymmenen aikoihin mahoton ruuhka ja kesti aika kauan, ennenkuin päästiin keskustaan. Kuskin olin käskenyt ajaa pankkiin, jossa leimattua paperia myydään, mutta löysinkin itseni jostain muualta, johon kuski meni maksamaan omia laskujaan. Aikaahan meillä tottakai on runsaasti kuskin omien laskujen maksamiseen... Kolmannesta pankista löyty loppujen lopuksi paikka, jossa paperia myydään. Mutta mutta... jonoa oli varmaan 50m ja siinä jonotellessa onneksi joku tuli neuvoon, niin kuulin, ettei ne myy kuin kolme paperia per läsä. VOI TSIISUS TÄTÄ HOMMAA... Eli taksilla hakemaan Ninaa töistä ja pentuja asunnolta, että saadaan tarvittavat kaheksan arkkia. ...Ruuhkassa about tunti suuntaansa ja kaheltahan se oli menny jo pulju kiini, eli jäi paperit saamatta. Hienoa olla Intiassa! Tänään olis ollu viimenen päivä rekisteröityä, ny menee $30 per läsä sakkoa ilmeisesti tai jotain... ellei sitten jopa putkaan jouduta.

TATA Indicom ei muuten sitten myy nettiliittymää meille, kun ei oo Intian passia tai ajokorttia. No bongattiin tien laidasta AirTelin broadband mainos ja soittelin sinne. Kuulemma homma hoituu ja lupaili, että 48tunnin kuluessa puhelusta pitäs pelata. Arvatenkin epäilyttää moiset lupaukset.

21.7
Paperijahti jatkuu... taksikuski seikkaili taas jotain ihme reittejä ja matkaa pankkiin kerty tuplat edelliseen verrattuna. Perille kuitenkin päästiin ja paperit saatiin kuin saatiinki ostettua! Papereihin näky tulevan ostajan nimi, niin Inkan ja Veikan piti ostaa omat paperit.

Käytiin syömässä ja kaupoissa. Joku ostoskeskuski löyty, jossa naiset viihty, mutta näyttää täällä olevan 90% liikkeistä miesten vaatteita, joten aika halvaksi tulee shoppailu. ;) Aiottu "retki" johonkin puistoonkin jäi väliin, kun rysäytti vettä taivaan täydeltä.

Telkkarikin on näkyny koko illan... jee. Taitaa tulla siirto kaapeli TV:stä satelliitti versioon, kun kuva on aika heikko ja tahtoo pimetä koko toosa turhan usein.

22.7
Vuokraisäntä kävi isänsä kanssa aamulla ja allekirjotettiin vuokrasopimus. Sitte ajettiin tuohon kaupungille Cubbon Parkkiin päivää viettämään. Aikaa sielä vierähtikin, kun muksut touhusivat keinuissa, karusellissa, pikkujunissa jne. Veettiin palatessa Pizza Hutissa eväät ja palattiin kämpille vaan lepäileen.

Alhaalla oli TATA Sky satelliitti telkkarin esittely ja otin sitte paketin, kun meni jo hermot nykysen pätkivän kaapelikuvan kans.

23.7
Mentiin yhdelle toimistolle odottelemaan allekirjoituksia saatuihin leimapapereihin. Aamupäivä siinä vierähti, mutta nimet saatiin. Ja ei kun penskat hakemaan ja suunnaksi jälleen Foreigner's Registration Office. Ja ylläripylläri... bumerangina pois. Joku pirun notaarin vahvistus uupuu jostain lapusta ja aamuisen allekirjoittajan passista pitäs olla kopio messissä... Just... joo. Eipä oikeastaan enempää painokelposta tekstiä taida tästä päivästä irrota.

24.7
Uusi yritys, jos firmalta sais jonku jelppiin. No menihän se päivä taas ootellessa. Toiveissa olisi saaha huomiseksi "notaroidut" laput takas. Sain itelle Airtellin liittymänki vihdoin. Alkaa palaa jo hermot tuohon Hutchin prepaid mainospuhelimeen. Vähintään kolme kertaa päivässa soittaa joku hindua puhuva ukko tai akka ja selittää jotain, josta ei saa mitään selvää. Mainostekstareita tulee vähintään yhtä monta päivässä.

25.7
Päivä töissä työpistettä ja papereita ootellessa... laput saatiin, mutta osa puuttuu vielä.

Illalla Heidi, Nina ja muksut kävi vuokraisännän lapsen 2v synttäreillä. Aika pitkälle kuulemma saman tyyliset, kuin suomalaiset synttärit. Lapset ainaki näytti tykkäävän, kun molemmat oli aivan onnessaan, kun tulivat takas.

Hiihoo nettikin saatiin kämpillä toimiin, tosin kännykän kautta, mutta kuitenkin

26.7
Viimeset paperit saatiin aamulla ja heitettiin lisäksi keikka minun työpaikalla. Sieltä vihdoin löyty heppu, jonka avulla pitäs saaha palkkatilit avattua. AirTelin ukko taas soitteli, että papereita puuttuu, kun passikopioissa ei ollu meän osotetta. Aikansa kun sille tulkutti ja näytti passia, ettei siinä ole osotetta, niin usko... tosin saa nähä minä vuona se liittymä sitte aukeaa, jos aukeaa.

Loppupäivä meniki sitte jälleen FRO toimistossa luukulta luukulle kiertäen. Penskojen laput meni läpi ja pitää hakea huomenna. Omat laput tuli bumerangina ja kopiointi reissun jälkeen kelpasivat. Tosin myöhässä, niin sakkoa pamahti ja se pitää sitten käydä maksamassa jossain tietyssä pankissa joka ei tietenkään ollu auki ko puoli kolmeen. Eli päivällä taas lykkäänty.

Nettiheppu kävi papereiden kans ja vaikutti ainaki siltä, että saatais vihdoin liittymä. Saa nähä.

27-31.7
Laiskuus iskee ja kirjottelu unohtui
Paperisota tuotti tulosta ja lauantaina saatiin vihdoin paperit ulos!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Viikonloppuna käytiin jossain puistossa tuossa Bangaloren eteläpuolella about tunnin ajomatkan päässä. Sielä ajeltiin safarikierroksella kattelemassa tiikereitä, leijonia jne jne. Päästiin ajeleen norsullaki.

Ja kuten arvata saattaa kännykkä tai nettiliittymä ei auki vieläkään. Päivällä palo aivan totaalisesti hermot näitten kans. Yksikään lupaus tai sovittu aika ei ikinä pidä paikkansa. IKINÄ! No jotain plussaa sentään... eilen kävi TATA Sky heppu asentamassa satelliitti TV:n ja se ainakin vielä tuntuu toimivan.

OOoooOOoooo korjaus edelliseen!! Kännykkäliittymä aukesi! Kello about 22:00... hiihoo... ei menny ko viikko ja 14 kertaa hermot.

Ai niin ja Suomesta on tullu pari työkaveria lisää. Mukava saada vaihtelua intialaisten kans tinkaamiseen.

1.8.
Normipäivä. Hermot. Oisko jossain myyä ylimääräsiä? Hohhoijjaaaa...

2.8.
Töissä yks tahto kahvile. Ja syömäänki pääsi suomalaisten lisävahvistusten kans. Ei paha.
Kaiken kukkuraksi tarpeeksi tiukka puhelu/tekstari rumba tuotti tulosta ja kotia tullessa oli asennettuna lankapuhelin. No en tiä tekeekö sillä mitään, mutta viittaa siihen suuntaan, että saatais laajakaistaki, ko luuri ja kaista tilattiin samalla lapulla.

Pikku vinkki... jos joku unohtaa vaipan lapselta, älä kanna sitä sylissä. Ja kun kuitenki kannat, niin älä siirrä puolelta toisele, kun tuntuu jotain märkää. Saat nimittäin sillä tavalla ostoskeskuksessa koko paidan molemmin puolin roppaa märäksi. Selkä jää vähän kuivaksi, mutta ei se paljon lämmitä.

8.8.
Lauantaina pidettiin pienimuotoset pippalot suomalaisten kesken. Hyviä vinkkejä saatiin perheeltä, jotka ovat asuneet täällä jo 9kk. Sunnuntaina shoppailtiin Garuda mallissa ja MG roadin Spencers kaupassa, josta löytyi jopa juustoa ja kinkkua! :O Halpoja eivät tosin olleet.

Alkuviikosta on taas tullu tapeltua nettiyhteyden kans. Palautetta on lähteny useampaa kautta ja ISOILLA KIRJAIMILLA! Pankkitilien kans sama tilanne... CAPS päällä tekstiä ja paljon huutomerkkejä, niin jotain saa edes tapahtumaan. Jos ei kerran päivässä soita/huuda/mailaa jne, mitään ei tapahu.

10.8.
IHME! About kuukauden taistelu ja soittorumba on ohi! MEILLÄ ON NETTILIITTYMÄ! Vihdoinkin!
Illalla piipahdettiin Zone G nimisessä baarissa juhlistamassa ihmettä. Musiikki soi ainaki tarpeeksi lujalla, kuten intialainen tyyli on. Vessassa oli sammumista varten oma penkki, jossa oli intialaisia väsyneitä miehiä rivi. Tanssia sai ja olutkin oli ihan juotavaa.

11.8.
Käytiin taas FRO:lla kaverin papereita tyrkyttämässä. No... loogisesti se sattui just tänä lauantaina olemaan kiinni. Päivä meni sitten Garuda Mall ostoskeskuksessa. Naiset bongasivat ilmasen hiustenleikkuun ja meikkauksen.

12.8
Veikan kans kaksin päivä kämpillä, kun muut kävi shoppailemassa. Illala kävin kävelemässä tuossa Maratahallissa hermoja lepuuttamassa. Kello ysi sunnuntai iltana ja väkeä ku pipoa. Kaupat auki ja ihmiset osteli vaatteita jne. Inkalla näyttäs olevan maha sekasi... saattaa tulla pitkä yö.